Kun lähiomainen sairastuu eteisvärinään, pyörii omaisten mielessä lukuisia kysymyksiä. Päällimmäisenä on kuitenkin huoli siitä, miten tästä eteenpäin?

Etelä-Suomen Sydänpiirin terveydenedistäjä Marika Vänskä kehottaa omaisia kuitenkin vetämään syvään henkeä ja rauhoittumaan.

- On ymmärrettävää, että pelko ja huoli ovat tilanteessa päällimmäisenä. Vaikka eteisvärinä saattaa hidastaa arkea ja lääketasapainoa voi joutua hakemaan, voi sairauden kanssa elää varsin normaalia elämää, Vänskä kertoo.

Rohkaise potilasta ylös ja ulos

Omaisen rooli on usein käytännön tukemista, arjen pyörittämistä ja kannustamista kohti terveempää elämää - arjen tsemppari, joka tukee myös huonoina päivinä.

- Puolison tuki on tärkeää, varsinkin jos potilaalla nousee pintaan pelkoja. Esimerkiksi monet potilaat miettivät, uskaltaako diagnoosin jälkeen enää urheilla. Omaisten kannattaakin rohkaista potilasta lähtemään kanssaan yhdessä ulos, Vänskä sanoo.

Tämä voi olla hyvä tilaisuus tarkastella koko perheen elintapoja ja tarvittaessa muuttaa niitä parempaan suuntaan.

- Onko ruokavalio kunnossa? Miten on suolankäytön laita? Entä tuleeko ulkoiltua tarpeeksi? Nukutteko riittävän pitkiä yöunia? Jo yhdenkin pienen korjausliikkeen tekeminen arkeen on kannatettavaa, eikä kaikkea tarvitse muuttaa kerralla. Muutos saattaa johtaa toiseen ja pikkuhiljaa asia toisensa jälkeen korjaantuu, Vänskä kuvailee.

Muista kuunnella ja kannustaa

Sekä potilas että läheinen tarvitsevat henkistä sairauteen sopeutumista ja taitoja elää sairauden kanssa. Omaiset etsivätkin usein tietoa läheisensä sairaudesta. Kun ymmärtää läheisen sairauden toimintamekanismin ja syyt lääkehoidon jatkuvuuteen, voi sen myös hyväksyä paremmin.

- Eteisvärinäpotilas joutuu lähes aina syömään antikoagulanttia eli verenohennuslääkettä. Muuten potilaan uhkana saattaa olla tukokset ja aivoinfarkti. Siksi myös omaisten on hyvä ymmärtää, miksi lääkettä otetaan päivittäin ja miksi kontrolleissa pitää käydä säännöllisesti.

Joskus potilas ei kuitenkaan halua puhua sairaudestaan tai edes kohdata sitä. Mitä ihmettä tehdä, jos potilas sulkeutuu täysin ja vetäytyy omiin oloihinsa? Silloin omaisen tuki on entistä tärkeämpää.

- Puhumattomuuden taustalla voi olla pelko uudesta eteisvärinäkohtauksesta. Puhumattomuus voi johtua myös kuolemanpelosta.

- Siksi omaisten pitäisi pysyä kärsivällisinä, ja selvittää rauhassa pelkojen taustat. Rauhallinen keskustelunavaus ja potilaan kuuntelu ovat hyviä keinoja avata tilannetta, Vänskä lisää.