Helsingin Sydänyhdistys ry:n tiloissa työskentelevästä Sarista hehkuu elämänilo ja positiivisuus. Hän kertoo sosiaalisesta tuesta ja ystävyydestä, sekä miten nämä toteutuvat sydänyhdistyksen liikuntaryhmissä.

Enemmän kuin vain keppijumppaa

Sydänkuntoutusryhmissä liikutaan, nauretaan, jaetaan arjen iloja ja suruja sekä luodaan aitoja ystävyyssuhteita.

Mikkolalle tärkeintä ryhmien vetämisessä on, että kaikilla on hyvä olla: ”Ilmapiiri on kaiken a ja o. Olemme tehneet töitä sen eteen, että kun tulee uutena ryhmään ja on esimerkiksi hiljaisempi tai ujompi persoona, annetaan hänelle aikaa ensiksi tarkkailla ja tutustua rauhassa ryhmään. Ei lähdetä sörkkimään sitä omaa tapaa elää ja toimia.”

Kuntoutusryhmissä on sydänsairauksia sairastaneita tai niiden ehkäisystä kiinnostuneita ihmisiä 42-vuotiaista jopa 90-vuotiaisiin.

Ryhmän hyvä ilmapiiri näkyy monella tavalla: osa käy lounaalla tunnin päätteeksi - toiset kahvilla. Jotkut tuovat mukanaan marjoja ystävälleen, kun toinen ei enää pääse metsään. Toiset taas odottavat ystävää käytävällä, jotta voivat auttaa painavien laukkujen kannossa. Näin liikkumisesta ja ystävien näkemisestä on luotu rutiinin ja pakon sijasta osallistujille enemmänkin elämäntapa.

Sosiaalisen tuen ja ystävyyden merkitys hyvinvoinnille

Ihmisillä on luontainen tarve olla toisten ihmisten kanssa ja kokea kuuluvuuden tunnetta. Ryhmään kuulumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen on myös todettu parantavan mielialaa ja lieventävän stressiä.

Niin yhteenkuuluvuus kuin yksinäisyyskin näkyy aivoissa: aivot adaptoituvat ihmisen sosiaalisuuden mukaan. Ihminen, joka kokee yhteisyyttä ja viettää aikaa ystävien kanssa, näkee herkemmin ympärillään positiivisia asioita. Jos taas tuntee itsensä yksinäiseksi eikä tunne kuuluvansa mihinkään ryhmään, kiinnittyy huomio helposti negatiivisiin asioihin.

Ystävyys ja yksinäisyys – miten saada ystäviä ja välttää yksinäisyyttä?

Hyvän ystävän määritelmä Mikkoselle on se, että ystävä on joku, johon voi luottaa: ”Ystävä on sellainen, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Hän tukee niin hyvässä kuin pahassa, jokaisella elämän osa-alueella. ”

Ystävyyssuhteiden luonti on joillekin luontaisesti helpompaa kuin toisille. Jos on aktiivinen, on uusien ihmisten tapaaminen helppoa tapahtumien, liikuntaryhmien tai vaikka Facebook-ryhmien kautta. Jos uusien ihmisten tapaaminen tuntuu vaikealta tai on huonossa kunnossa, ei Mikkolan mukaan kannata luopua toivosta:”Ihan sama, mitä se on, mitä tekee, vaikka liikunta onkin tärkeää. Kunhan se mitä päättää tehdä tuntuu omalta ja mieleiseltä ja se tuo sinulle iloa.”

Jos tuntee olonsa yksinäiseksi, alkaa sen selättäminen Mikkolan mukaan omasta aktiivisuudesta. Aina se ei ole tietysti niin helppoa, ja onkin täysin sallittua tarvita siinä ulkopuolista apua. Siksi Mikkola painottaakin, että jos vain suinkin pystyy, kannattaa auttaa ystävää, tuttua tai tuntematontakin löytämään se, mistä nauttii ja tulee hyvä mieli.

Auttaminen voi olla yksinkertaisesti sitä, että hymyilee vastaantulijalle, tai auttaa kadulla kaatunutta tuttua tai tuntematonta. Ystävällisyydestä voi kehkeytyä yllättäen ystävyys – koskaan ei voi tietää, mitä yksittäinen hyvä teko voi jollekin merkitä, taikka mitä siitä saattaa kehkeytyä.

PP-XAR-FI-0100-1/02-2019