Potilatarinoita

Ajan kanssa Ritva ja Terttu ovat päässeet sinuiksi eteisvärinän kanssa

Diagnoosi oli aluksi shokki. Lääkärin kanssa juttelemalla ja oikean hoidon myötä tilanne on kuitenkin tasaantunut, ja nyt tärkeintä on pysyä tilanteen tasalla ja kuunnella omaa kehoa.

Ritvan ensimmäinen eteisvärinäkohtaus sattui uima-altaassa. Pelottavan pyörryttävä tunne ohjasi Ritvan lääkäriin, ja edelleen sydänfilmiin. Lyhyen ajan sisällä otettu filmi näytti vielä häipyvän kohtauksen jälkiä, mikä helpotti diagnoosia.

– Lääkäri totesi heti, että nyt on sitten luvassa loppuelämän verenohennuslääkkeiden syöminen, Ritva muistelee. – Se harmitti aluksi, mutta kyllä siihen on tottunut. Ei ne lääkkeet enää juurikaan vaivaa, vähän joutuu vaan suunnittelemaan syömisiä, hän jatkaa.

– Olihan se jonkinlainen shokki saada tietää sairaudesta, ei oikein osannut kysyä heti mitään, Ritva kertoo. Kysymyksiä on tullut mieleen myöhemmin, ja niistä on tullut keskusteltua lääkärin ja muiden eteisvärinää sairastavien kanssa. Vertaistuki onkin Ritvan mukaan yksi tärkeimpiä tukipilareita hyvän hoitosuhteen lisäksi.

Saatu diagnoosi rauhoitti, ja ajan kanssa asiaan oppi suhtautumaan hyväksyvästi.

Vaikka sairaus aiheuttikin pienen alkujärkytyksen, oli Ritvasta kuitenkin helpottavaa saada tietää, mistä huimaava olo johtui. Kuten usein käykin, on pelko omasta terveydestä voimakkaampi kuin tieto itse sairaudesta. Kun sairaus on tiedossa, on sitä myös helpompi hoitaa.

Sairaus opetti kuuntelemaan omaa kehoa

Terttu luuli huimauksen ja heikotuksen johtuvan hartiajumista tai närästyksestä. Käynti lääkärillä tammikuussa 2018 paljasti eteisvärinän, ja lääkehoito saatiin aloitettua heti. Nyt Terttu odottelee vasta tehdyn rytminsiirron seurantaa.

– Nyt diagnoosin jälkeen on oppinut kuuntelemaan kehoa eri tavalla kuin aiemmin, Terttu toteaa. Muuten sairaus ei ole juurikaan vaikuttanut elämään.

Rauhallista kävelyä ja ruokaohjeita

Estolääkitys on auttanut pitämään kohtaukset poissa Ritvan elämästä noin vuoden päivät. Kunhan muistaa tarkkailla ruokavaliota ja liikkua rauhallisesti, sairaus ei juurikaan vaikuta arkeen. Pidemmälle reissulle lähtiessä sairaus vähän askarruttaa. Ritvasta on tärkeää jakaa tietoa muiden kanssa ja lukea hyviä vinkkejä.

Lue seuraava potilastarina: Sydämentahdistin toi turvallisuuden tunnetta Kirsin elämään ”Kun vihreä valo palaa, olo on luottavainen”

Lue edellinen potilastarina: "Olen oppinut olemaan laiska - asiaa hyvinvoinnista ja elämästä sydänsairauden kanssa"

 

Muihin potilastarinoihin