Sonninen oli vasta parikymppinen nuori mies, kun flimmeri iski ensimmäisen kerran. Mies pelkäsi kuolevansa siihen paikkaan.

- Se tuli aivan puskista. Minut onneksi hoidettiin heti takaisin kuntoon, ja sain jo silloin hyvän selvityksen eteisvärinästä. Kaveri kutsui eteisvärinää osuvasti bossanova-rytmiksi, sellainenhan se on, Sonninen naurahtaa.

Yksittäisen kohtauksen jälkeen mitään ei tapahtunut vuosikausiin, ja kolmen pojan isä ehti unohtaa eteisvärinän olemassaolon. Sitten kohtauksittaiset eteisvärinät alkoivat taas ilmaantua ja pikku hiljaa tihentyä.

- Rytmi laitettiin aina lääkkeillä takaisin paikalleen. Siinä sitten jollain tavalla tottui asiaan. Olin onneksi jo monelta taholta kuullut ettei flimmeri itsessään tapa, joten en ollut asiasta peloissani. Silti rytmi ei tuntunut korjaantuvan.

Aivoinfarktiriski kasvaa

Eteisvärinä aiheuttaa tukoksia, jotka voivat aiheuttaa aivohalvauksen. Siksi on niin tärkeää, että verenohennushoito on kunnossa. Onneksi 2000-luvun alussa eräs tuttu lääkäri ehdotti Sonniselle verenohennuslääkityksen ja varfariinihoidon aloitusta.

Sonninen kävi jopa parin viikon välein vaadituissa kontrolleissa, mutta silti vaadittu hoitotaso ei tuntunut pysyvän millään oikeassa viitekehyksessä. Tukosten ja mahdollisen aivohalvauksen riski kohosi joka päivä.

- Yritin elää kuten ennen. En syönyt mitään epäterveellistä ja yritin käyttäytyä kuten tunnollisen sydänpotilaan kuuluu. Mutta ei se vaan pysynyt, Sonninen pohtii.

Noin viisi vuotta sitten lääkäri ehdotti, että varfariini vaihdettaisiin suoriin antikoagulantteihin. Sonninen on ollut tyytyväinen vaihtoon, sillä jatkuvat kontrollikäynnit loppuivat ja ruokavaliorajoitteet poistuivat.

- Ei ole ollut mitään komplikaatioita, hän iloitsee.

Tahdistin kaveriksi

Verenohennuslääkitys saatiin kuntoon, mutta sykkeen kanssa taisteltiin pitkään. Sonniselle asetettiin tahdistin kesällä 2014 matalan sykkeen vuoksi. Pahimmillaan syke oli vain noin 40 iskua minuutissa.  Siitä aiheutui paljon ongelmia kuten väsymystä ja ääreisverenkierron huonontumista.

- Näppejä palelsi koko ajan, jopa saunassa oli kylmä.

Lisäksi miehellä todettiin laiska sinus eteisvärinän pysähtyessä. Se tarkoittaa, että Sonnisen sydämen normaali rytmi ei käynnistynyt eteisvärinäkohtauksen päättyessä – pahimmillaan tauko saattoi kestää 4-5 sekuntia.

- Vinttihän siinä meni pimeäksi. Tämä oli täysin invalidisoivaa. Kerran flimmeri iski autonratissa, kun lähdimme ajamaan Oulusta. Sinusrytmiin sydän palasin muutaman kymmenen kilometrin päästä. Siinä olin sitten moottoritiellä ohittamassa ja vapisin kuin haavanlehti, Sonninen kuvailee.

-Että kyllä se tahdistin tuli tarpeeseen. Sen jälkeen ongelmaa ei ole ollut.

”Jyskyttää miten jyskyttää”

Sonnisen flimmeri on pikku hiljaa kroonistunut. Verenohennuslääkkeiden lisäksi sitä ei kuitenkaan sen kummemmin hoideta tällä hetkellä.

- Ei se onneksi koko ajan ole päällä. Mutta esimerkiksi sänkyyn mennessä sydän saattaa jyskyttää inhottavasti. Mutta sitä ei sinusteta koskaan, se jyskyttää miten jyskyttää.  Tärkeintä on, ettei minulla ole sitä aivoinfarktiriskiä, Sonninen kuvailee.

Mies elää silti aktiivista elämää. Kolme aikuista poikaa tukee isäänsä tämän pitkäkestoisessa sairaudessa ja koko porukka on oppinut elämään eteisvärinän varjossa. Edes hoitotason heitellessä pahimmillaan Sonnista ei pelottanut mahdollinen aivohalvaus.

- Vuosien mittaan olen oppinut sietämään eteisvärinää ja elämään sen kanssa. Eihän tämä toki täysin terveen väärtiä ole, mutta olen kyllä elänyt täysipainoista elämää, kuntoilen ja olen suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa. Liikun ja kävelen, nyt aloitan pyöräilyn ja talvella hiihdin 50 kilometriä Levillä. Golfaan myös poikieni kanssa, Sonninen iloitsee.