Kuntoilun ja saunan päätteeksi Juhani Wikström (77), Pentti (87) ja Armi Nikander (85), Matti Enestam (76), Raija Kettunen (82) ja Lassi Nieminen (76) kerääntyvät yhdessä kahvin ääreen vaihtamaan kuulumisia, mutta myös keskustelemaan sydämen asioista. Ne kun yhdistävät heitä kaikkia.

”Liikunnan lisäksi plussana ovat nämä yhteiset kahvihetket. Sydämen terveydestä huolehtimiseen tarvitaan välillä kaverien tukea”, Juhani summaa.

Ryhmän vanhin jäsen Pentti on käynyt sydänjumpassa jo yli 26 vuotta ja onnistunut houkuttelemaan mukaan myös vaimonsa Armin, sekä naapurissa asuvan Matin. Yhteinen sävel löytyi hyvin ryhmän muiden jäsenten kanssa ja ryhmän viikoittaiset tapaamiset ovatkin monesti viikon kohokohta.

”Meitä yhdistää tämä sydänasia, josta muiden ystävien kanssa ei tule ehkä niin paljon puhuttua. Tässä ryhmässä ovat löytäneet hyvin samalla tavalla asioista ajattelevat ihmiset toisensa ja heille on helppo puhua. Täällä on jokainen toinen toiselleen tukena. Jos jollain viikolla et tulisikaan niin varmasti joku kyselisi perään”, Juhani pohtii.

Katseet yhdessä eteenpäin

Sydänjumpan jälkeen pidettävästä kahvittelutuokiosta on muodostunut kaikille tärkeä paikka antaa ja saada vertaistukea, sekä tulla kuulluksi.

”Monesti kun puhutaan sanasta sydänsairaus, niin se kuulostaa pahalta. Näin maallikkona kun jakaa näitä asioita ystävien kanssa niin tulee sellainen tunne, että maailma menee eteenpäin. Tehdään enemmän onnistuneita leikkauksia, tulee enemmän hyviä lääkkeitä ja tulee enemmän hyvää kuntoutusta, juuri samanlaista kuin missä me nyt ollaan. Täällä keskitytään katsomaan eteenpäin”, Matti kertoo.

”Ja eihän tämä sydänasia ole meillä koko ajan tässä esillä. Se on vaan silloin tällöin. Ollaan sisäistetty yhdessä, että se on vain osa tätä meidän arkea. Mutta meillä on se tuki toisistamme, voidaan puhua kenelle tahansa ilman sen syvällisempää pohjustusta ja silloin me ymmärretään toisiamme”, Juhani lisää.

Laadukasta ystävyyttä ja hengenheimolaisuutta

Miten vanhemmalla iällä solmitut ystävyyssuhteet sitten eroavat muista ystävyyssuhteista, vai eroavatko lainkaan?

”Sitä kun tulee vanhemmaksi ja ystävystyy ihmisten kanssa, niin siihen tulee sellaista toisenlaista laatua”, Juhani pohtii.

”On myös sellainen näkökulma, että kun valitettavasti myös menettää ystäviä, niin jäljellä olevan ryhmän merkitys kasvaa”, Pentti täydentää.

Ryhmän jäsenillä on paljon ystäviä myös sydänjumpan ulkopuolella, mutta ryhmästä löydetyt sydänystävät ovat tuoneet paljon lisää olemassa olevien ystävyyssuhteiden rinnalle.

”Ryhmä on tuonut valoisuutta. Aina kun tietää, että perjantai tulee niin sitä ihan odottaa”, Lassi kuvailee muiden nyökytellessä.

”Täällä kun keskustellaan ja tavataan, niin me kaikki tiedämme, että muilla on ihan samanlaisia sydänvaivoja. Se luo sellaista hengenheimolaisuutta”, Pentti toteaa.

Yhteiset kahvihetket kannattavat

”Tämä taitaa olla ainut jumpparyhmä, joka pitää tällaisen kahvihetken”, Lassi mietiskelee.

Sydänjumpan jälkeinen kahvihetki on ryhmän itse järjestämä ja he suosittelevat sitä lämpimästi myös sellaisille ryhmille, joilla ei vastaavaa vielä ole. ”Se poistaa sellaista kiirettä ja painetta kun voimme vielä nauttia yhdessä tuosta jumpan fiiliksestä”, Juhani kertoo.

”Eikä siinä vielä kaikki, onhan tässä vielä nämä kaakut ja kahvit, joita yhdessä vuorotellen hankitaan”, Matti lisää. Pöydällä oleva muhkea omenapiirakka ei taida olla viikoittaisen jumppaharrastuksen vähäisin kannustin, vaan sen ympärille kokoontuessa jokainen voi tuntea olonsa kuulluksi ja ymmärretyksi.

Ryhmällä onkin muille sydänpotilaille kannustavaa sanottavaa:
”Pitää unohtaa se eteisvärinä ja liittyä johonkin joukkoon ja tuntea sellaista elämänvärinää”, Pentti kiteyttää.

PP-XAR-FI-0100-1/02-2019