"Se oli syksyinen kaunis päivä isän ja isoveljen kanssa. Taisin olla sellainen viisivuotias ja käytiin pyytämässä sorsia ja metsäkanalintuja. Ei saatu saalista silloin mutta nähtiin kyllä hirvi”, Arto muistelee.

Vaikka päivästä on jo 60 vuotta aikaa, on Arton ensimmäinen metsästysretki edelleen kirkkaana muistissa. Elinikäinen kipinä metsästykseen ja luonnossa liikkumiseen syttyi silloin ja samoja metsiä Arto on käyskennellyt siitä lähtien vuodesta toiseen hirvi- ja jänismetsällä. 

“Kun ikää tuli lisää, niin siitä tuli sellainen suvun yhteinen harrastus, kun serkkujen kanssa alettiin käymään metsällä aina syksyisin ja talvisin. Syksyisin menimme metsään melkein joka sunnuntai aina kun sadonkorjuuhommat olivat ohi. Taidettiin olla siinä viidentoista molemmin puolin. Sitä nuorempana käytiin kyllä isän kanssa sorsastelemassa.”

Luonto herkistää aistit

Kun metsä on ollut aina lähellä, on sen merkitystä vaikea pukea sanoiksi.

“Se merkitsee elämää. Pidän luontoa todella suuressa arvossa ja arvostan heitä, jotka suojelevat metsiä ja luontoa toiminnallaan. Lisäksi arvostan niitä, jotka osaavat lukea luonnon merkkejä eri vuodenaikoina. Luulen, että sellaiset taidot ovat aika paljon hämärtyneet, kun yhä enemmän ihmiset asuvat nykyään kaupunkiympäristössä.”

Luonnolla on tutkitusti terveyttä edistäviä vaikutuksia, mutta Arto on havainnut sillä muitakin positiivisia lieveilmiöitä.

“Luonnossa kun liikkuu, niin sitä alkaa tarkemmin havainnoimaan ympäristöään. Kun kotiympäristössä ja kaduilla kulkee, niin ei sitä samalla lailla katso ympärilleen, mutta metsässä sitä huomaa kaikenlaista ja aistit herkistyvät erilaisille ilmiöille.”

Lintubongaus tuo luontoharrastuksen kahvipöytään

Vaikka metsään ei aina arkena ehdi mennä, on luontoharrastus löytänyt oman muotonsa myös kotipihalta. Arto ja vaimo Kirsti ovat innokkaita lintubongareita ja lintukirjat kuuluvat heillä ruokapöydän vakiovarusteisiin. Lintujen ruokkimispaikka sijaitseekin ihan ruokailutilan ikkunan vieressä.

“Tikli taisi hiljattain käydä tuossa lintulaudalla. Ei se niin harvinainen ole, mutta niitä ei kyllä näy joka päivä. Tinttejä ja varpusia kyllä on ja tikkakin pyörii siinä aina.”

Lintujen lisäksi ruokintapaikalle on saapunut myös uusi mieluinen vieras.

“Nyt on alkanut rusakkokin vierailemaan siinä iltaisin kun on vähän hämärämpää.”

Eteisvärinä ei luonnossa liikkujaa hidasta

Viime vuosina perheenjäsenet alkoivat huomautella siitä, että Arto hengästyy entistä helpommin. He epäilivät syyksi heikentynyttä fyysistä kuntoa ja yrittivät patistaa Artoa liikkumaan entistä enemmän. Oikea syyllinen löytyi lopulta vajaa vuosi sitten, kun Artolla havaittiin eteisvärinä ja samalla löytyi myös aortan pullistuma. Ensijärkytyksen jälkeen elämä on kuitenkin jatkunut tasaiseen malliin ja luontoharrastukset ovat voineet jatkua entisellään.

“Riuhtovaa ja repivää liikettä ei saisi tehdä, mutta luonnossa voi kulkea ihan hyvin ilman suurempaa muutosta. Kaikki liikunta kun on sallittua niin ei se metsässä ja luonnossa käyskentelyä mitenkään rajoita. Ihan kaikkia puuhommia ei ehkä sovi enää tehdä”, Arto toteaa.

Luonnosta nauttiminen ja metsässä käyskentely on Arton mukaan hyvä harrastus kaikille, eikä vaadi erikoisempaa varustautumista. Muutama vinkki Artolla metsään lähtijöille silti on:

”Tärkeää on katsoa mistä lähtee liikkeelle ja seurata aurinkoa niin, että tietää koko ajan miten löytää takaisin. Sillä tavalla ei eksy. Koskemattomaan metsään pitkät puntit ovat hyvät. Tärkeimpänä vielä on se, ettei riko luonnon rauhaa. Pitää liikkua hiljaa eikä huudella tai puhua kovaan ääneen. Jos näkee pesivän linnun, niin pysyy etäällä ja perääntyy pikkuhiljaa.”