Vertaistukihenkilöt ovat usein itsekin sairastuneita. Puustelli itse kävi läpi kolmen suonen ohitusleikkauksen 1990-luvulla, ja sen jälkeen hänelle on tehty useita eri operaatioita vuosien mittaan. Lisäksi hän on käyttänyt antikoagulanttia eli verenohennuslääkitystä pitkään.

- Turun sydänyhdistys piti vertaistukitoimintaa yllä jo silloin parikymmentä vuotta sitten. Menin kuuntelemaan ja hakemaan itse vinkkejä arkeen. Siitä jäin muutaman kerran jälkeen juttelemaan ja he kysyivät, haluanko ruveta vertaistukihenkilöksi, Puustelli kertaa.

Puustelli meni Sydänliiton vetämälle vertaistukikurssille alkuvuodesta 1995. Kurssilla hänelle kerrottiin yleisiä toimintaperiaatteita, mistä aiheista voi jutella sairastuneiden kanssa – ja mitä ei missään nimessä saa sanoa vertaistukihenkilön asemassa.

- Esimerkiksi lääkkeistä me emme saa puhua samalla tavalla kuten lääkäri. Toki omakohtaista kokemusta mahdollisista lääkkeistä saa jakaa, mutta mitään suosituksia vertaistukihenkilö ei saa antaa.

Liikunta ja ruokavalio puhututtavat

Puustelli oli mukana liiton tiloissa kokoontuvassa vertaistukiryhmissä, joihin sai vapaasti tulla kuka tahansa. Ryhmässä keskusteltiin yhdessä mieltä painaneista asioista kahvikupposen äärellä. Sen lisäksi Puustelli veti kahdenkeskisiä sessioita, joissa sairastuneet saivat henkilökohtaista tukea. Tällä hetkellä hän antaa tukea kolmelle henkilölle puhelimitse – osa näistä ihmissuhteista on kestänyt useita vuosia.

Oma henkinen jaksaminen ja pelko sairauden pahenemisesta askarruttaa monia. Samoin konkreettinen arjesta selviytyminen.

- Liikunta ja ruokavalio ovat yleisiä puheenaiheita. Mikä on rasvan osuus, mikä on leivän osuus, kuinka paljon salaattia saa syödä? Entä pitääkö kasvikset keittää?  Liikkuminen on toinen, mikä mietityttää useita. Lähinnä juuri se, että saako sydänsairaana liikkua enää ollenkaan, mitä saa tehdä ja kuinka paljon, Puustelli listaa.

”Neljän seinän sisään ei saa käpertyä”

Puustelli aikoo jatkaa vertaistukihenkilönä toimimista, omien sanojensa mukaan niin kauan kuin henki pihisee. Miehen mielestä vertaistukihenkilönä työskentely on ollut todella palkitsevaa.

- Tuen saaminen on niin tärkeää sydänpotilaalle. Kun diagnoosi tulee, pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti vertaistuen piiriin. Leikkauksesta tai lääkärin vastaanotolta lähtiessä on niin höperö olo, että puolet annetuista tiedoista unohtuu kotiin päästessä. Silloin tarvitaan vertaistukea. Sieltä voi kysyä uudestaan ja uudestaan niitä itseään mietityttäviä kysymyksiä kaikessa rauhassa, Puustelli linjaa.

Parhaimmillaan vertaistukitoiminnasta saakin tuen lisäksi myös ystäviä. Puustelli vinkkaakin sydänsairaita pysymään kiinnostuneina ulkomaailmasta ja menemään mukaan toimintaan.

- Esimerkiksi meillä Turun sydänyhdistys järjestää vertaistuen lisäksi myös kerhoiltoja ja retkiä. Kanssakäyminen on erittäin tärkeää sydänpotilaalle. Neljän seinän sisään ei saa käpertyä, Puustelli tuumii.

Lue asiantuntijahaastattelu vertaistuesta: Vertaistuki antaa voimaa eteisvärinäpotilaan arkeen