Tietoa eteisvärinästä

Hoitovaihtoehdot

Uskalla pyytää laadukasta hoitoa lääkärillä

Pelon tunteet sydänoireiden kanssa kamppaillessa ovat normaaleja. Oireiden kanssa ei kuitenkaan pidä jäädä yksin. Eteisvärinää sairastavien on tärkeää päästä hoidon piiriin ajoissa. Näin riskit aivoinfarktiin vähenevät.

Lääkärin vastaanotolla kannattaa avoimesti keskustella siitä, mikä olisi juuri Sinulle sopiva lääkehoito. Tärkeitä pohdittavia asioita on useita, ja niihin liittyy elämänlaadullisia asioita. On oleellista pohtia hoitoa mietittäessä esimerkiksi sitä, miten arvotat aikaasi, minkälaista helppoutta ja vaivattomuutta toivot hoidoltasi ja minkälaista arkea toivot eläväsi esimerkiksi lääkityksen kanssa.

Sykkeenhallinta, rytminhallinta vai ablaatio?

Ensimmäisen oireisen eteisvärinäkohtauksen ilmaannuttua rytmin palauttamista normaaliksi rytminsiirrolla yritetään ainakin kerran. Tavallisesti rytmi käännetään sähköisesti, eli sydämeen kohdistetaan tasavirtasähköisku lyhyen nukutuksen aikana. Rytmi voidaan palauttaa myös lääkkeillä. Normaali rytmi pyritään säilyttämään beetasalpaajilla tai muilla rytmihäiriölääkkeillä. Yleensä normaali rytmi palautuu, mutta eteisvärinällä on taipumus uusiutua. Jatkuva eteisvärinä uusiutuu rytminsiirron jälkeen ilman hoitoa jopa 80–90 prosentilla potilaista vuoden kuluessa.

Sykkeenhallintaan päädytään useimmiten silloin, kun eteisvärinästä ei ole juuri oireita, ja täten rytminsiirrollakaan ei saavuteta hyötyä vointiin. Sykkeenhallinnassa eteisvärinän aikainen syke säädetään sopivaksi, niin sanotusti sydämelle taloudelliseksi. Minimivaatimus on, että leposyke on alle 110/min. Tätä korkeammalla jatkuvalla syketasolla on vaara sydämen vajaatoiminnan kehittymisestä.

Ablaatiohoito on puolestaan hyvä hoitokeino niillä eteisvärinäpotilailla, jotka sairastavat eteisvärinää eivätkä reagoi lääkehoitoihin. Katetriablaatio estää tehokkaasti kohtauksittaisen ja jatkuvan eteisvärinän uusiutumisen ja parantaa potilaiden elämänlaatua.

Ablaatiossa sydämen sähköisen toiminnan häiriöt palautetaan normaaleiksi. Toimenpide tehdään sydämeen laitettavan katetrin avulla.

Lääkehoito

Eteisvärinän hoidon tärkein tavoite on suojella elintärkeitä aivoja estämällä tukoksien muodostumista. Erilaisten verenohennuslääkkeiden eli antikoagulanttien ansiosta veren hyytyminen vähenee ja elimistön oma korjaava järjestelmä pääsee siivoamaan tarpeettomat hyytymät ilman kohtalokkaita seurauksia.  

Verenohennushoidon valinnassa huomioidaan aina lääkkeiden edut ja haitat sekä potilaan toiveet. Varfariinihoidolla vähennetään veren hyytymistekijöiden tuotantoa, kun taas uudemmilla, niin sanotuilla suorilla verenohennuslääkkeillä estetään hyytymistekijöiden toimintaa.

Suorat verenohennuslääkkeet eivät vaadi kontrollia 4 viikon välein

Eteisvärinään liittyvien aivohalvausten estossa on olemassa paljon vaihtoehtoja. Markkinoille noin 5 vuotta sitten tulleet, niin sanotut suorat verenohennuslääkkeet, on todettu tehokkaiksi ja hyvin siedetyiksi. Päinvastoin kuin eniten käytetyllä varfariinilla, niiden tehoa ei tarvitse seurata joka 4. viikko, sillä ne pysyvät hoitoalueella, kun annos on valittu.

Verenohennuslääkitystä kannattaa arvioida myös elämänlaadun kannalta

Kun antikoagulaatiolääkitys on pysyvä, on aloitusvaiheessa syytä miettiä, minkälaiseen hoitoon on valmis sitoutumaan, sillä lääkkeen säännöllinen käyttö on tärkeää. Joillekin on luontevaa ja ehkä tärkeääkin käydä kontrollissa usein, ehkä muidenkin vaivojen hoitamisen yhteydessä. Toiset arvostavat sitä, että kontrollikäyntejä on hyvin harvoin, esim. matkustelun takia. Annoksen yksinkertaisuus voi olla merkittävä ihmiselle, jolla on vähän lääkkeitä ja vähemmän tärkeä, jos joka tapauksessa jo käyttää dosettia. Vakioannos vähentää lääkärin ja potilaan vaivaa. Osa lääkkeistä annostellaan kerran päivässä ja osa kaksi kertaa päivässä.

Suorien verenohennuslääkkeiden myötä potilaan munuaisten ja maksan toimintaa sekä verenkuvaa seurataan perusterveellä vain kerran vuodessa verikokeilla.

Suorat verenohennuslääkkeet myös mahdollistavat sen, että potilas voi syödä mitä hän itse haluaa, koska ruokavaliorajoituksia ei ole. Lisäksi kohtuudella nautittu alkoholi ei vaikuta hoitoon. Aktiiviseen elämään tottuneelle tulee suorien verenohennuslääkkeiden myötä enemmän vapautta läheisille, perheelle sekä harrastuksille

Varfariinihoito sitouttaa potilaan hoitojaksoihin

Varfariinia on käytetty pitkään ja se on hyvin tunnettu ja tutkittu lääke. Varfariinihoidon hyviä puolia ovat vakiintuneet hoitokäytännöt.

Varfariinin haittapuoli on pakollinen lääkevaikutuksen monitorointi. Varfariinihoitoon on sitouduttava ja lääkehoito vaatii tavallista tarkemman seurannan. Varfariinia käytettäessä potilaan pitää käydä säännöllisesti laboratoriokokeissa, koska hyvää hoitotasoa seurataan veren hyytymistaipumuksen mittauksilla, eli INR-arvolla. Kriteerit hyvälle hoidolle ovat tarkat ja hoidon alkuvaiheessa mittauksia joudutaan tekemään jopa muutaman päivän välein.

Varfariinia käyttävä potilas joutuu käymään elämänsä loppuun asti neljän viikon välein laboratoriokokeissa seurannassa. Seurantaväliä joudutaan myös useasti tihentämään, jos INR-arvo ei pysy hoitoalueella, sillä lääkkeen annostelu voi muuttua ajan myötä.

Varfariinin annostelu on vaatii tarkkuutta ja säännöllistä muistamista, sillä annoksen säätely ylläpitohoidossa lasketaan viikkoannoksen mukaan, joka jaetaan tasaisesti jokaiselle viikon päivälle. Erityisesti iäkkäillä potilailla tämä saattaa aiheuttaa haasteita.

Ruokavalio syyniin

Varfariinihoidon myötä myös ruokavaliota tulee tarkkailla, sillä useat elintarvikkeet vaikuttavat varfariinihoidon tasapainoon.  Monet kokevat ruokavaliomuutokset raskaina ja niitä saattaa olla hankala pitää yllä.  Esimerkiksi K-vitamiinia sisältävien elintarvikkeiden, kuten kaalin tai pinaatin, syöntiä tulee tarkkailla tavallista tarkemmin ja samaa rutiinia tulee pitää yllä päivittäin. Myös kala- ja maksaruuat heikentävät varfariinin tehoa.

Varfariinilla on myös yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden ja rohdosvalmisteiden kanssa.

Suorat verenohennuslääkkeet eivät sovi kaikille

Suorien verenohennuslääkkeiden käytössä on kuitenkin pidettävä mielessä muutamia seikkoja. Suorat verenohennuslääkkeet eivät sovi kaikille: esimerkiksi sydämen tekoläppäpotilaat käyttävät jatkossakin varfariinia.

Verenvuotoriski

Verenohennushoidon aloitusta harkittaessa lääkäri arvioi potilaan vuotoriskiä erillisten riskipisteytysten perusteella samalla, kun arvioidaan potilaan aivoinfarktiriskiä. Lääkäri tekee päätöksen verenohennuslääkityksen tarpeesta näiden tietojen perusteella.

Kaikkiin verenohennushoitoihin liittyy suurentunut verenvuotoriski ja kaikille lääkkeille on olemassa oma toimintamallinsa näihin tilanteisiin. Siksi on tärkeää keskustella hoitavan lääkärin kanssa omasta lääkehoidosta ja pohtia omaan elämäntilanteeseen parhaiten sopivaa vaihtoehtoa.

Verenohennuslääkkeitä käytettäessä voi ilmetä verenvuotoa esimerkiksi limakalvoilta kuten nenästä, virtsateistä tai suolistosta. Lääkäriin tulisi hakeutua heti, jos vuoto ei lakkaa itsestään tai on runsasta.

Seuranta tärkeää

Eteisvärinän hoidossa ei kuitenkaan ole oikoreittejä tai ihmeparanemisia. Helppoudesta huolimatta myös suorassa verenohennushoidossa seuranta on edelleen tärkeää ja hoitoon sitoutuminen ja lääkkeen ohjeen mukainen käyttö on kriittistä, jotta aivoinfarktit voidaan estää mahdollisimman tehokkaasti. Lääkärissä onkin hyvä keskustella hoidosta jo etukäteen.

Yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa

Vaikka suorilla verenohennuslääkkeillä on vähemmän yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden ja ruoka-aineiden kanssa kuin varfariinilla, myös suorien verenohennuslääkkeiden käyttäjän pitää muistaa se, että lääkkeellä voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden, kuten tiettyjen tulehduskipulääkkeiden kanssa. Muista lääkehoidoista pitää aina kertoa hoitavalle lääkärille ennen suorien verenohennuslääkkeiden käytön aloittamista.

 

Lähteet: Käypä Hoito, www.terveyskirjasto.fi, www.tunnepulssisi.fi