Ostos-tv:t ja internetmainokset ovat pullollaan ihmeitä tekeviä tuotteita, joilla laihdutus sujuu itsestään, elintapoja muuttamatta. Arvellaan, että Suomessa liikkuu sata miljoonaa euroa vuodessa laihdutushumpuukin markkinoilla. Laihdutustuotteille riittää ostajia, kun joka vuosi kolmasosa naisista ja neljäsosa miehistä laihduttaa.

Laihduttaminen on aikakauteen sidottua liiketoimintaa, jossa mielikuvituksellisillakin tuotteilla on oma kulttuurinen paikkansa. Aiemmin laihuutta korostettiin kauneuden, terveyden ja kohtuuden nimissä. Nykyään hoikkuusvaatimus naamioidaan vetoomukseksi pitää huolta itsestä. Kaikki tietävät ilmaisun tarkoittavan normaalipainoista, liikuntaa sopivassa suhteessa harrastavaa henkilöä. Se kuuluu nykyiseen kulttuurilliseen koodistoomme yleisesti arvostettuna ominaisuutena.

Miksi me elämää nähneet keski-ikäiset ja seniorit ostamme laihdutushumpuukia siinä missä nuoretkin, vaikka järki sanoo, ettei ihmetuote voi toimia? Ehkä pelkäämme tuomitsemista ja mielikuvaa siitä, ettemme pidä itsestämme huolta. Että annamme mielihaluille vallan. Että itsekurimme on heikko. Kun ihmetuotteen mainoksessa luvataan vaivatonta laihtumista, toivomme herää: jospa sittenkin pääsisin häpeästäni. Ja vielä ilman nälkää! Terveydenhuollon ammattilaisten suosittamat elintapamuutokset eivät houkuttele, kun tarjolla on vaivaton pika-apu. Siksi kaiken maailman ihmetuotteet kuulostavat hyviltä, vaikka rationaalisesti ajatellen ne eivät voi lisätä terveyttä eivätkä kauneutta.

Eteisvärinäpotilas pitää itsestään huolta parhaiten niin, että hoitaa terveyttään saamiensa hoito-ohjeiden mukaisesti. Se tarkoittaa, että lääkityksen rinnalle löytää omaan elämään sopivat tavat syödä ja liikkua. Kiinalaisia ihmepillereitä tai netin laihdutushumpuukia ei itsestä huolen pitämiseen tarvita.