Huoli aivoinfarktista unohtui ohjeita noudattamalla
Aluksi Pirjo Natri, 63, syytti erikoisista kohtauksista omaa huonoa kuntoaan, vaikka oireiden takana oli eteisvärinä. Diagnoosin saatuaan hän on noudattanut lääkärin ohjeita tarkasti.
– Uskon, että eteisvärinä ilmeni minulla jo neljänkymmenen korvilla. Silloin en vain tiennyt mistä on kysymys, enkä osannut mitenkään yhdistää oireita eteisvärinään. Kummastelin ja syytin itseäni. Luulin, että hikoilu, hengästyminen ja väsymys johtuivat vain omasta heikosta yleiskunnostani.
Kohtauksia ilmeni vuosien myötä yhä tiuhempaan. Diagnoosi tuli kuitenkin vasta muutama vuosi sitten, kun Pirjon korkeaa verenpainetta alettiin työterveydessä tutkia tarkemmin. Eteisvärinästä löytyi selkeä syyllinen vuosia vaivanneille kohtauksille – vika ei ollutkaan itsessä.
– Kun ensimmäisen kerran kuulin diagnoosin, olin aluksi ihan hirveän suuttunut itselleni siksi, etten ollut aiemmin mennyt lääkäriin. Olin syyttänyt itseäni ihan turhaan ja kärsinyt siksi oireista vuosia.
– Toisaalta olin helpottunut, että oireille löytyi jokin syy. Samalla kuitenkin kauhistutti riski aivoinfarktista. Kyllähän se pisti miettimään ja siitä syystä olen ollutkin tarkka lääkkeiden kanssa ja noudattanut kaikkia ohjeita, ettei sellaista vaan tulisi.
Ei muutosta elämäntapoihin
Pirjon eteisvärinää hoidettiin katetriablaatiotoimenpiteellä, johon jonotusaika oli lähes vuoden. Vaikka tuona aikana Pirjon sydämen rytmi käännettiin yhteensä 18 kertaa, oli hoito-ohjeissa jotain lohduttavaakin.
– Lääkäri kertoi, etten mitenkään voi omatoimisella menettelyllä saada kohtausta aikaan, joten kaikki liikunta ja muut harrastukset olivat sallittuja.
– Mielestäni olen nämä viimeiset vuodet elänyt oikein mallikasta ja terveysvaatimukset täyttävää elämää: jumppaan monta kertaa viikossa, en käytä alkoholia, enkä tupakoi. Mitään isoja elämäntapamuutoksia ei diagnoosin myötä siis oikein pystynyt enää tekemään.
Ohjeita noudattamalla pelko unohtuu
Lääkkeet Pirjo on aina ottanut säntillisesti ohjeita tarkasti noudattaen. Alussa muistamisessa auttoi dosetti. Leikkauksen myötä elämä on helpottunut huomattavasti, mutta kokonaan lääkitystä ei ole silti voinut lopettaa. Kun lääkkeiden ottamisen on sitonut osaksi omia rutiineja, on muistaminen ollut helppoa.
– Minulla iltalääkkeet löytyvät aina yöpöydältä, jotta muistan ottaa ne ennen nukkumaan menoa. Vielä en ole unohtanut kertaakaan, mutta pitää koputtaa puuta.
Pirjo noudattaa terveydessä oman äitinsä yksinkertaista ohjetta.
– Jos kerran lääkäriin menee, niin silloin pitää lääkärin ohjeita noudattaa. Muuten ei kannata lääkäriin mennä.
Ohjeita noudattamalla myös pelko aivoinfarktista on jäänyt taka-alalle.
– En minä edes joka päivä mieti koko eteisvärinää tai sen riskejä. Noudatan ohjeita ja se on lopulta ainut, mitä voin tehdä. Muuhun en voi vaikuttaa.
