Bayer

Hoitovaihtoehdot

Perussairauksien hyvä hoito ja riskitekijöiden ehkäiseminen

Jos eteisvärinän taustalla on jokin muu sairaus, hoito kohdistetaan ensin tähän perussyyhyn ja vasta tämän jälkeen itse rytmihäiriöön. Näitä sairauksia voivat olla esimerkiksi sydäninfarkti, sydänlihastulehdus, kilpirauhasen liikatoiminta ja sydämen vajaatoiminta.

 

Perussairauksien hyvän hoidon lisäksi kiinnitetään huomiota muiden rytmihäiriöille altistavien ja laukaisevien tekijöiden poistamiseen. Tärkeimpiä riskitekijöitä ovat ylipaino, kohonnut verenpaine, diabetes ja uniapnea.

 

On tärkeää liikkua säännöllisesti, syödä terveellisesti, juoda riittävästi vettä ja välttää tupakointia. Alkoholin liiallista käyttöä ja ylipainoa tulee välttää.

 

Hoidon tavoitteet ja hoitolinjan valinta

Eteisvärinän hoidon tavoitteina ovat oireiden vähentäminen sekä elämänlaadun, suorituskyvyn ja sairauden ennusteen parantaminen.

 

Hoitolinja valitaan yksilöllisesti kullekin eteisvärinäpotilaalle huomioiden rytmihäiriöiden aiheuttamat oireet, ikä, muut sairaudet ja potilaan omat toiveet. Hoidon valinnassa puntaroidaan aina odotettavissa olevat hyödyt ja haitat.

 

Verenohennuslääkitys

Aivoinfarktin ennaltaehkäisy

Kaikissa eteisvärinätapauksissa arvioidaan verenohennuslääkityksen tarve yksilöllisesti. Oikein toteutettu ja riittävä verenohennuslääkitys on potilaan ennusteen kannalta tärkeää, koska eteisvärinä voi aiheuttaa sydämen vasempaan eteiseen veritulpan. Jos veritulppa kulkeutuu verenkierron mukana aivovaltimoihin, se voi aiheuttaa aivoinfarktin eli aivoverisuonitukoksen.

 

Verenohennuslääkityksen valinta

Eteisvärinäpotilaan verenohennuslääkityksessä käytetään varfariinia ja suoria antikoagulantteja. Verenohennuslääkityksen valinnassa huomioidaan mm:

 

  • muut sairaudet
  • munuaisten toimintakyky
  • verenvuotoriski
  • potilaan toiveet 
  • yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa

 

Ennen lääkityksen aloittamista tarkistetaan verenpaine, munuaisten ja maksan toiminta sekä hemoglobiini.

 

Varfariini

Varfariini vaikuttaa maksassa ja estää K-vitamiinia tarvitsevien hyytymistekijöiden muodostumista.

 

Varfariinin annos on yksilöllinen ja se säädetään verikokeella mitattavan INR-arvon perusteella. INR-arvon tulee olla välillä 2.0-3.0, jotta aivoinfarktin ja verenvuotokomplikaatioiden ehkäisy on tehokasta. Hoidon alussa INR-mittauksia tehdään tiheämmin ja pitkäaikaishoidossa yleensä noin kerran kuukaudessa. Mikäli arvot heittelevät, muu lääkitys tai vointi muuttuu, INR-mittauksia tihennetään.

 

Suorat antikoagulantit

Suorat antikoagulantit (apiksabaani, dabigatraani, edoksabaani, rivaroksabaani) vaikuttavat estämällä tiettyjä veren hyytymistekijöitä.

 

Suorien antikoagulanttien vuorokausiannos vaihtelee valmisteittain. Rutiininomaista hoitotasapainon seurantaa ei tarvita, mutta potilaan verenkuvaa sekä munuaisten ja maksan toimintaa on kuitenkin seurattava säännöllisesti.

 

Vereohennuslääkitys ja verenvuotoriski

Verenohennuslääkitykseen liittyy suurentunut verenvuotoriski. Omaan lääkäriin kannattaa olla välittömästi yhteydessä, mikäli verenohennuslääkityksen aikana esiintyy pitkäaikaista tai runsasta verenvuotoa tai muita verenvuotoon viittaavia merkkejä.

 

Eteiskorvakkeen sulku

Jos eteisvärinäpotilaalla on suuri verenkiertohäiriön riski ja este pitkäaikaiselle verenohennuslääkitykselle, voidaan myös harkita toimenpidettä, jossa sydämen vasen eteiskorvake suljetaan. Sydämen vasemmassa eteiskorvakkeessa sijaitsee noin 90 % verihyytymistä. Toimenpide tehdään joko katetrin avulla tai kirurgisesti avosydänleikkauksen yhteydessä.

 

Rytminsiirto

Ensimmäisen oireisen eteisvärinäkohtauksen hoitona sydämen oma rytmi pyritään palauttamaan joko sähköisellä tai lääkkeellisellä rytminsiirrolla.

 

  • Sähköisessä rytminsiirrossa sydämen rytmi normalisoidaan defibrillaattorilla annettavan sähköiskun avulla nukutuksessa.
  • Lääkkeellisessä rytminsiirrossa sydämen oma rytmi palautetaan rytmihäiriölääkkeillä (amiodaroni, flekainidi, ibutilidi, vernakalantti).

 

Rytminsiirron jälkeen verenohennuslääkitystä ei tarvita pienen riskin potilailla. Keskisuuren riskin potilailla verenohennuslääkityksen tarve arvioidaan huomioiden myös potilaan muut riskitekijät. Suuren riskin potilailla verenohennuslääkitystä jatketaan pysyvästi rytminsiirron jälkeen.

 

Rytmin ylläpito

Lääkehoito

Eteisvärinällä on taipumus uusiutua tai muuttua vuosien kuluessa pysyväksi. Tämän vuoksi sydämen omaa rytmiä pyritään ylläpitämään lääkehoidolla. Estolääkitys valitaan huomioiden kunkin potilaan muut mahdolliset sydänsairaudet ja niiden lääkitys. Hoidossa voidaan käyttää beetasalpaajia tai rytmihäiriölääkkeitä (amiodaroni, dronedaroni, flekainidi, sotaloli).

 

Katetriablaatio

Kohtauksittainen eteisvärinä voidaan hoitaa myös katetriablaatiotoimenpiteellä, jos estolääkitys ei sovi. Tässä paikallispuudutuksessa tehtävässä toimenpiteessä hereillä olevalle potilaalle asennetaan verisuonia pitkin sydämen eteiseen katetri, jolla rytmihäiriön aiheuttavat solut eristetään sähköisesti.

 

Kirurginen hoito

Eteisvärinäkohtauksia voidaan estää myös kirurgisella hoidolla sydämen läppä- tai ohitusleikkauksen yhteydessä.

 

Sykkeenhallinta

Jos eteisvärinäkohtaukset toistuvat estolääkityksestä huolimatta, rytminsiirrosta joudutaan luopumaan. Tällöin pysyvään eteisvärinärytmiin yritetään tottua sykkeenhallinnan keinoin, jonka tarkoituksena on hidastaa sydämen sykettä ja helpottaa oireita. 

 

Sykettä voidaan tasata lääkehoidolla, jossa käytetään beetasalpaajia, kalsiuminestäjiä (diltiatseemi, verapamiili) tai digoksiinia.

 

Jos lääkkeellinen sykkeenhallinta on riittämätön tai aiheuttaa haittoja, voidaan päätyä katetritoimenpiteeseen. Eteis-kammiosolmukkeen ablaatioksi kutsutussa toimenpiteessä katkaistaan sydämen eteisen ja kammioiden välinen sähköinen johtuminen. Ennen toimenpidettä potilaalle asennetaan pysyvä sydämentahdistin, joka ylläpitää sydämen tasaista sykettä. Toimenpide ei poista verenohennuslääkityksen tarvetta.

 

Lähteet:

Eteisvärinä Käypä hoito -suositus, 9.6.2017
Eteisvärinä (flimmeri) ja eteislepatus (flutteri), Lääkärikirja Duodecim, 16.12.2016
Kardiologia, 3. painos, Duodecim, 2016
Kivelä ja Naukkarinen, 2018, Duodecim 134(10): 1061-1065

Mustonen et al., 2018, Duodecim 134(10): 1093-1102

Jaa: